Vierailijan päiväkirjamerkintä (222 s.) – Maura
Rhiannon, käsittelijänä Ambrose, 10.8.2018
Mitä olisikaan loma ilman hevosia? En tuntenut sellaista käsitystä ollenkaan, joten Britteinsaarilla vieraillessani vietin yhden yön B&B – huoneessa Brittonia Yardilla, viehättävän pikkutallin yhteydessä. Jotenkin sattumien seurauksena löysin itseni seuraavana aamuna tallista, tekemässä tuttavuutta shirenhevostamma Rhiannoniin. Isokokoinen tamma näytti nauttivan huomiosta täysin rinnoin,
ja tuntui loukkaantuvan, jos hetkeksikään lopetin. “Ajattelin lähteä ajamaan, hyppäätkö kyytiin?”, miesääni jossain takanani lausahti. Hätkähdin hieman, sillä en ollut kuullut kenenkään saapuvan talliin. “Mikä ettei, mulla onkin tässä hetki vielä aikaa ennenkuin täytyy jatkaa matkaa.”
Mies esitteli itsensä Ambroseksi, ja alkoi varustamaan tammaa. Katselin vieressä pää pyörällä – en varmaan ikinä oppisi itse laittamaan hevoselle kaikkia varusteita, jota kärryjen kanssa tarvittaisiin. Hyppäsin kärryihin Ambrosen kanssa ja mies ohjasi tamman kohti metsätietä. Ilma oli kostea ja hieman harmaa, uhkaavasti enteili sadetta. “Toivottavasti ei kastuta”, mutisin Ambroselle. Mies kohautti
hartioitaan – ilmeisesti paikallisen mielestä päivä ei ollut päivä ilman sadetta. “Haluatko itse kokeilla?”, Ambrose kysyi. Pudistin päätäni, kerrankin halusin vain nauttia sen enempää ajattelematta kyydissä olemisesta. Rhiannon tutki innoissaan ympäristöä kärryjen edessä edeten samalla reipasta tahtia. Ehkä pitäisi hankkia itsellekin yksi valjakkohevonen. Ja oma hovikuski.
Palasin mietteistäni takaisin tähän maailmaan, kun tunsin muutaman vesipisaran. Kirosin hiljaa, ilmeisesti suomeksi kiroaminen oli Ambrosesta huvittavaa, kun miehen huulille levisi leveä hymy. Ambrose patisti Rhiannonia hieman reippaampaan tahtiin. Onneksi sade oli enemmän ripottelua kuin kunnon kaatoa, tallille saavuttuamme olin vain hieman märkä. Ainakin alusvaatteeni olivat siis kuivat…