Päiväkirjamerkintä (283 s.) – J.
Bethany, 1.8.2022
Kyllähän tässä on parin vuoden aikana ehtinyt sattua vaikka ja mitä. Oli brexit-kriisi, maatalouskriisi, koronakriisi, hallituskriisi, sotakriisi, energiakriisi, uusi hallituskriisi… minulla ties kuinka mones keski-iän kriisi, Abbylla parisuhdekriisi, ja jopa aina niin varman ja rennon oloisesti ikäviinkin yllätyksiin vastaavalla Ambrose Sebastianilla oli hiljaiseksi vetävä perhekriisi, kun hänen vanha isänsä nukkui pois. Annoin tietysti tallimestarille pari viikkoa ylimääräistä vapaata, ja Dudleyssa omaisten luona oli kuulemma hyvä käydä pitkästä aikaa.
Eihän se kaukana ole, mutta Fortonista harvemmin kuitenkaan tulee lähdettyä, kun tallihommat odottavat tekijää aamulla kuitenkin.
Vaan jotenkin tästä taas noustaan!
Maatilamatkailun suhteen tietysti suurimman kolauksen aiheuttivat viimeistelty Brexit ja pallonlaajuinen kulkutauti sivuvaikutuksineen. Ensin vieraat loppuivat tietysti meiltä. Kaikki kerhot ja keikat ja kirpputorit kirkonkylällä peruttiin ja jopa Baxtershill Lady -pubin Laurel Dexter joutui sulkemaan ovensa. Kun vieläpä pitseria ja leipomo siirtyivät pelkkiin kotiinkuljetuksiin, alkoi olo käydä toden teolla mökkihöperöksi.
Abigail aloitti joogan. Ja maastojuoksun. Ja maastopyöräilyn. Ja kuntopyöräilyn. Ja sen päälle hän leipoi ja säilöi kuin hullu – minulla on keittiössä nytkin kaksi erilaista hapanjuurta, pieni tonkka korealaista hapankaalia ja seuraava käymässä, ja ainakin neljää eri hilloa.
Minä ja A-S. ja kaikki kylässä käyneet vieraat sen kuin lihosimme puolestamme, koska jonkun tämä kaikki on ollut syötävä poiskin. Onneksi tahti alkaa jo laantua, kun Abby on päässyt takaisin kiertämään kesäfestareita ystävineen.
Minun oma karanteenikajahdukseni oli vihdoin se hevosvetoisten maatalouskoneiden hankinta ja yläniityn raivaus pelloksi Marthan ja Rhiannonin voimin. Nyt omistamme kyntöauran lisäksi kylvö- ja niittokoneen, ja yläpellolla kasvaa kolmas kesä omaa kauraa ja heinää tallin tarpeisiin. Ja pakko sanoa, että kyllä siitä saa olla ylpeä. Hevoset ovat tietysti eläneet arkea kuten ennenkin, ja hiljaisuus on auttanut keskittymään niihin eri tavalla kuin kiivaiden lomasesonkien aikana yleensä.
Pieniä kriisejä nekin toki ovat osanneet aiheuttaa, mutta niistä lisää myöhemmin.