Orange Woodin harrastelijapoolo 18.1.20

Päiväkirjamerkintä ja kuva (371 s.) – J.
Darrie ja ratsastajana Ambrose, villin poolon joukkuevoitto
Lisäratsukkona Lando & Abigail
18.1.2020 Orange Woodissa (tulossivu)

Ottelu lähti käyntiin heti pelinumerolla 8 pelanneen Ambrose Greysonin napattua pallon itselleen ja lyötyä sitä onnistuneesti. Fricis Vagnas pelinumerolla 6 ei aivan pysynyt vauhdikkaan menon mukana ja joutui jonkin verran erimielisyyksiin ratsunsa kanssa, vaikka pelin edetessä osui palloonkin (varmaan vahingossa – siltä se ainakin näytti). Graham Glenn pelasi vahvasti koko ottelun ajan tehden useita maaleja. Tallin oma vahvistus, Billy, pelasi suhteellisen hyvin ja sai hänkin näppituntumaa palloon useammin kuin kerran.

Naisten joukkue oli yritteliäs, muttei tänään päässyt kunnolla vauhtiin. Amelie ja Sylvia olivat tasavertaisia ja heidän yhteistyönsä toimi hyvin, mutta valitettavasti Matruusa Roberts sotki tahattomasti usean lupaavan maali- ja peliyrityksen. Abigail Auley ei ollut tänään niin hyvässä vedossa, että olisi pärjännyt muiden rinnalla yhtä menevästi.

“Ja et varmana ole pelannut pooloa aiemmin.”
“Jos olenki, ni ei kai se sulle kuulu.”
Abigail kurtisti kulmiaan ja kohotti katseen puhelimestaan, jossa hevosfoorumien tapahtumailmoitus oli pistänyt silmään. Ambrose Sebastian harjasi Darrien vuohiskarvoja samalla keskittymisellä kuin aiemminkin, ja tamma rouskutteli yhtä välinpitämättömänä heiniä, jotka vielä olivat jääneet sen karsinaan aamupalan jäljiltä.
“Et ole pelannut pooloa, en usko.”
“Et uskonut että olen ajanut raveissakaan.”
“Ei kukaan aja raveissa.” Abigail kohautti olkiaan. “Mutta kai se on pakko uskoa.”
“Pohjosessapa ajaa”, Ambrose sanoi, ja kömpi epäammattimaisesti suoraan Darrien vatsan ali puhdistamaan tamman toisen etujalan. Utelias turpa kurkotti hetkeksi tutkimaan ryömijää, röhkäisi suoraan miehen niskaan, ja laskeutui sitten jälleen heinille. “Ja Ranskas. Vaikka en mä siellä ole ajanu.”
“Sehän tästä vielä olisikin puuttunut” Abigail sanoi. Ambrose Sebastian kääntyi katsomaan häntä olkansa yli.
“Siis josset sä ole ikinä pelannu pooloa, mitä väliä sillä sillon on, olenko mä?”
Abigail nyrpisti nenäänsä, joskaan ei tosissaan ihan niin happamasti kuin teeskenteli. “Jos sinulla ei ole kuvia, en aio myöntää sinulle poolotaitojakaan, jos minulla ei niitä ole. Rikkaat ihmiset pelaavat pooloa, ja me emme kumpikaan ole sellaisia.”
Ambrose nousi jaloilleen epäilevänä. “Mitähä varten sä poolosta kyselet?” hän kysyi, ja siirtyi haromaan takkuja rautiaan tamman hännästä.
“No kun olis tällänen harrastelijaottelu tulossa, ja ajattelin että se olisi poneille hyvää vaihtelua…” Abigail empi, ja sulki puhelimensa näytön. “Mutta ehkä se-”
“Kuule hei”, Ambrose Sebastian tokaisi cobitamman takapuolen yli, käsi voitonriemuisesti ojossa. “Sä kysyit jo, et enää peru. Haaste vastaanotettu! Abbie, mä vastaanotan tän.”
“Luulin, ettet osaa, kun kysyin!”
“Väärin luultu.”
“Haista home.” Abigail pisti kädet puuskaan. “Se on ilman satul-”
“Ha!”
“Haista home.”

Darrie kohotti päätään uteliaana puunaajansa vahingoniloisesta huudahduksesta, mutta totesi, että niin kauan kun kumpikin kaksijalkaisista oli hyvällä tuulella, oli sen itsekin turvallista jatkaa samaan malliin. Hyväntuuliselta miesotus ainakin vaikutti, kun ryhtyi käkättelemään itsekseen siitä, kuinka hyvin pysyi satulattakin ratsailla (ja Darrie oli samaa mieltä), naisotus vähän vähemmän. Heinät olivat kuitenkin sillä hetkellä tärkeämpiä, kuin kaksijalkaisten työkavereiden keskinäinen narina ilmoittautumispäivistä ja varahevosista.

Hyvä tuuli jatkui itse tapahtumapäivään asti, kun Darrie innosta pöhisten ja miesotus selässään oudon mailan kanssa heiluen pääsivät mukaan ottelun voittajajoukkueeseen. Tamma totesi pitävänsä poolosta, rapsutuksista ja valokuvista kovasti, eikä treffiseuraksi tullut Lando ollut reissulla lainkaan huono puoli sekään. Ratsastaja ei valokuvista vain valitettavasti ollut samaa mieltä.

cob-tamma Hemsbury Direwolf ja Ambrose "poseeraamassa"