Dick

Spotted Dick on virtuaalihevonen.

Englantilaisen leipävanukkaan mukaan nimetty ori on niitä vähän kummallisempia hevostuttavuuksia. Luontaisetuna näin syrjäiseen paikkaan muuttavalle eläintenhoitajalle oli tietysti tarjottava tallipaikka omalle hevoselleen. “Sopiiko cob sinne?” kuulosti viattomalta kysymykseltä, sillä ajatus riensi heti pyöreisiin ja untuvaisiin mustavalkoisiin työhevosiin ja nätteihin näyttelykehän herrasmiehiin. “Sedän – se pitää ravitallia – niin, sedän tuttavan sisar tahtoi myydä tämän pienen pois ja antoi sitten alennusta kun tunnettin sitä kautta” oli kuitenkin se, mitä Ambrose Sebastian toi mukanaan. Kukaan ei vieläkään ihan tiedä, miten hän pysyy siellä selässä, ja olemmekin yrittäneet sopia, että täplikkäästä kummajaisesta tulisi mieluummin vaunuponi. Näitä ratsastustouhuja kun on välillä ihan hirvittävää katsella vierestä.

Tuomari, arvostelethan rakenteen tästä kuvasta!

Nimi: Spotted Dick Rotu: Tinker / Gypsy Cob
Synt. & ikä: 10.5.2014, 5-vuotias Väri: ruunikko tiikerinkirjava
Säkäkorkeus: 143 cm Genotyyppi: EE Aa nLp Patn1Patn1
Painote: yleisratsu, valjakko Koulutus: Helppo B, 90 cm & helppo valjakko
Omistaja: A. S. Greyson (J. VRL-13777) Rek.no: VH18-046-0044

Luonnekuvaus

Dick ei ole sen pahempi hevonen kuin mikään muukaan, eikä oikeastaan edes mikään älykääpiö. Se on ehkä jopa hieman liian fiksu asustamaan tällaisella pienellä tilalla. Älkää käsittäkö väärin – se osaa olla ketku, eikä viihtyisi ratsastuskoulussa, mutta osa sen metkuilusta on varmasti ihan puhdasta ajanvietettä. Pääasiassa kyseessä on utelias ja menevä pikkuhevonen, joka on siinä mielessä selväpäinen ettei säiky mitään, mutta siinä mielessä vikuri, ettei se aina ole kuulolla.

Narun päässä Dick kulkee kentällä sen verran nätisti, että selässä voi istua joku lähikylän lapsista. Ambrose Sebastian on saanut taottua orin kalloon, että talutettaessa kuuluu käyttäytyä. Se ei nyi ruohotuppoja tai puunoksia ellei sitten pitkässä liinassa, kun tietää saaneensa luvan. Tarhasta sitä ei meinaa saada kiinni aina ihan heti, mutta kyseessä on lähinnä leikki, ja namien rahistelu riittää taivuttamaan orin pään. Tallitavat eivät nekään ole sen pahempia kuin pieni älämölö ja venkslaus edestakaisin jos Dick joutuu odottamaan hoitotoimenpiteitä tai ruokaa kiinni sidottuna. Suosittelemme lämpimästi hoitamaan sen karsinassa vapaana, niin se ei keskity kiukuttelemaan riimunnarusta. Tai siis, suosittelemme jättämään hoitamisen Ambroselle, koska hän on ainoa joka jaksaa painia ja kiroilla Dickin kanssa, kun se keksii istua vesiautomaattiin tai tunkea kuolaisen turpansa hoitajan takin sisään.

Varustaminen on itse asiassa aina positiivinen yllätys. Dick ei ole moksiskaan längistä, siloista, seipäistä, mailoista, tonttulakeista, satuloista, huovista, silmälapuista tai pinteleistä. Se antaa letittää häntänsä ja harjansa ja tutkia suunsa. Vaunuille ja satulaan saa nousta hyvässä hengessä. Yhteistyö katkeaakin sitten vasta ratsailla.
On sanottava uudelleen: Dick ei ole tyhmä tai säikky. Se ei edes ole tahmea tai kärsimätön. Se on kuitenkin raaka, aika hatarasti koulutettu, täynnä mielikuvitusta, ja kova poika menemään. Yhdistelmä takaa sen, että pehmeän ja rennon alkuverryttelyn sijaan luvassa on yleensä jonkinlaista reipasta lompsotusta kiitoravissa kaula pystyssä. Esteillä Dick ei kuumu sen enempää kuin sileälläkään, mutta ei se ainakaan mitään hunter-kisojen tyyliluokkia pompuillaan voita.

Maastoillessa ja Ambrosen sillä jotain pelejä höntsäillessä kaikella tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä, sillä näyttäväthän Dickin terhakka ravi ja tömisevä laukka komeilta myös sen juostessa laaman mallisena. Valjakkotavoitteita ajatellen yritämme kuitenkin par’aikaa valmentaa sitä hieman maltillisemmaksi kulkijaksi. Ettei menisi niin lapa edellä joka mutkaan…

Muita hevosia ja uusia paikkoja Dick sietää hyvin. Eri asia on se, sietävätkö hevoset ja paikat sitä. Sillä on tapana nahistella tarhassa, mutta vain kavereiden kanssa, ja aika kevyesti. Se huutelee tammoille, joo, mutta kuten edellä sanottu, pysyy silti hanskassa nätisti.

Sukutaulu ja -selvitys

Dickillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

i: Briancroft Pudding
143 cm tinker/cob, musta tiikerinkirjava
ii: Briancroft Cuchulainn 145 cm, cob mtkrj
ie: Briancroft Sigourney 139 cm, cob rnkrj
e: Maggie
145 cm tinker/cob, ruunikko tiikerinkirjava tob.
ei: Morty 144 cm, cob rntkrj to
ee: Peggy-Sue 150 cm, fell trn

Isä Briancroft Pudding oli komea ja hauskannäköinen “coblet” eli ponikokoinen pikku-cob. Briancroft Cobs on tunnettu hyväliikkeisistä ja -jouhisista eläimistään eikä Pudding ollut mikään poikkeus – sillä oli lisäksi isänsä täplikäs väritys, joka kiinnosti joitakin erikoisuudentavoittelijoita. Se keräsi muutamia ruusukkeita sekä ratsain, ajaen että rakenteellaan, ja ehti jättää Dickin lisäksi kolme jälkeläistä. Ori joutui valitettavasti lihoiksi ikävän ajo-onnettomuuden jäljiltä, kun siitä ei enää olisi saatu kunnolla kävelevää eläintä millään. Luonteeltaan Pudding oli vähän kuumakalle, mutta paikkasi sen herkkyydellään ja nopeaoppisuudellaan.
Isänisä Briancroft Cuchulainn oli todellinen silkkijouhi, joka jäi erikoisen värinsä puolesta isommissa irlannincob-piireissä vähän tuntemattomammaksi. Se oli kuitenkin todella rauhallinen ja hyväluonteinen pienikokoinen ajohevonen, joka jätti kolme tiikerinkirjavaa varsaa kotitilalleen.
Isänemä Briancroft Sigourney on hyvin perinteisen näköinen kirjava coblet, joka viettää nykyään leppoisia eläkepäiviä seitsemän varsan hyvänä emänä. Sillä on nuorempana kilpailtu show- ja working hunter pony-luokissa, joissa se säväytti lennokkailla liikkeillään ja kiltillä luonteellaan, mutta oli hieman säpäkämpi tapaus kuin lastenponit yleensä.

Ihan sataprosenttisesti emätamma Maggieta ei voi irlannincobiksi sanoa, mutta se on rekisteröity lisäkantakirjaan nätin rakenteensa ja hyvän luonteensa johdosta. Se syntyi Staffordshiressä, ja sen emä on Cumberlandista liisattu fellponi, jolta Maggiekin peri komean, liitävän ravinsa ja kivan hyppytyylinsä. Se on silti perinteisenä maankiertäjähevosena otettu kirjoille irlannincobiksi, tai niin kaikki asianosaiset ainakin kovasti vakuuttavat.Maggie on yksityinen ajo- ja harrastehevonen, ja on saanut Dickin lisäksi yhden tammavarsan.
Emänisä Morty on opettanut tavoille monta nuorta ravi- ja valjakkokuskia vanhoilla päivillään ponikoulun luottoajokkina. Se on hauskaa ja harvinaista sukua, josta löytyy muutama kilpahevonenkin, ja josta se peri erikoisen kuvion sekä tobianoläikillä että tiikerintäplillä. Morty on saanut kymmenkunta jälkeläistä, joista kaksi on myyty Jenkkeihin ja loput asuvat Briteissä ja Hollannissa.
Emänemä Peggy-Sue on perinteinen pohjoisen tyttö – hiljainen ja juro, mutta raamikas ja komea. Se on isokokoinen fellponitamma, jonka omistaa Cumberlandilainen kilpaponikasvattaja. Nuorempana hevosena Peggy teki hommia vaellusyrityksen ylläpitohevosena, ja on ehtinyt saamaan yhteensä viisi varsaa. Kolme niistä on fellponeja ja kaksi risteytysponeja (cobtamma Maggien lisäksi ratsuponiori Petrol), ja kaikilla riittää jouhta ja lennokkuutta isommillekin kentille.

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset:

Kevätsateet – päiväkirjamerkintä 2.4.2018
Jälleen Pooloa Orange Woodissa – päiväkirjamerkintä 2.6.2020

Kisatulokset: