Tag: baxtershill

Kriisipäiväkirja 1

Päiväkirjamerkintä (283 s.) – J.
Bethany, 1.8.2022

Kyllähän tässä on parin vuoden aikana ehtinyt sattua vaikka ja mitä. Oli brexit-kriisi, maatalouskriisi, koronakriisi, hallituskriisi, sotakriisi, energiakriisi, uusi hallituskriisi… minulla ties kuinka mones keski-iän kriisi, Abbylla parisuhdekriisi, ja jopa aina niin varman ja rennon oloisesti ikäviinkin yllätyksiin vastaavalla Ambrose Sebastianilla oli hiljaiseksi vetävä perhekriisi, kun hänen vanha isänsä nukkui pois. Annoin tietysti tallimestarille pari viikkoa ylimääräistä vapaata, ja Dudleyssa omaisten luona oli kuulemma hyvä käydä pitkästä aikaa.
Eihän se kaukana ole, mutta Fortonista harvemmin kuitenkaan tulee lähdettyä, kun tallihommat odottavat tekijää aamulla kuitenkin.

Vaan jotenkin tästä taas noustaan!

Maatilamatkailun suhteen tietysti suurimman kolauksen aiheuttivat viimeistelty Brexit ja pallonlaajuinen kulkutauti sivuvaikutuksineen. Ensin vieraat loppuivat tietysti meiltä. Kaikki kerhot ja keikat ja kirpputorit kirkonkylällä peruttiin ja jopa Baxtershill Lady -pubin Laurel Dexter joutui sulkemaan ovensa. Kun vieläpä pitseria ja leipomo siirtyivät pelkkiin kotiinkuljetuksiin, alkoi olo käydä toden teolla mökkihöperöksi.
Abigail aloitti joogan. Ja maastojuoksun. Ja maastopyöräilyn. Ja kuntopyöräilyn. Ja sen päälle hän leipoi ja säilöi kuin hullu – minulla on keittiössä nytkin kaksi erilaista hapanjuurta, pieni tonkka korealaista hapankaalia ja seuraava käymässä, ja ainakin neljää eri hilloa.
Minä ja A-S. ja kaikki kylässä käyneet vieraat sen kuin lihosimme puolestamme, koska jonkun tämä kaikki on ollut syötävä poiskin. Onneksi tahti alkaa jo laantua, kun Abby on päässyt takaisin kiertämään kesäfestareita ystävineen.

Minun oma karanteenikajahdukseni oli vihdoin se hevosvetoisten maatalouskoneiden hankinta ja yläniityn raivaus pelloksi Marthan ja Rhiannonin voimin. Nyt omistamme kyntöauran lisäksi kylvö- ja niittokoneen, ja yläpellolla kasvaa kolmas kesä omaa kauraa ja heinää tallin tarpeisiin. Ja pakko sanoa, että kyllä siitä saa olla ylpeä. Hevoset ovat tietysti eläneet arkea kuten ennenkin, ja hiljaisuus on auttanut keskittymään niihin eri tavalla kuin kiivaiden lomasesonkien aikana yleensä.

Pieniä kriisejä nekin toki ovat osanneet aiheuttaa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Jälleen pooloa Orange Woodissa 2.6.20

Kilpailutarina ja kuva (329 s.) – J.
Lando ja ratsastajana Abigail
Villi poolo, synttärijuhlatapahtuma
2.6.2020 Orange Woodissa (tapahtumasivu)

lando maneesissa selässään abigail poolomailan kanssaJohan Brittoniasta tällä tahdilla tulisi poolopainotteinen talli. Kevään aikana pallopelit muuttuivat pienempien kärryhevosten ainoaksi “kentällä” (vähiten märällä ylätarhalla) tehtäväksi “ratsastamiseksi” (pidetään jooko lähimpänä vastineena leikkituntia – ei täällä jumalan selän takana ihan hirveästi jaksa valmentautua). Birdie ja Darrie temppuilivat kevään korvalla yhdessä paljon nätimmin kuin Landon kanssa, joten Abigail ja Ambrose hölkkyyttivät niitä kaksin. Landon pariksi päätyi siis välillä Vincent (joka ei tykännyt mistään heiluvasta mailanvastineesta sitten yhtään, eikä halunnut juosta, eikä kääntyä…) ja välillä Dick (joka kyllä halusi juosta, ja tykkäsi pyöriä ja hyöriä, mutta keskittymään se ei vieläkään ole oppinut). Lando itse ei tainnut olla ihan hirveän mielissään epäonnisista pelikavereistaan, mutta ainakin hösellys sai Baxtershillin kyläkadun heppatytöt tallille hurraamaan, ja sellainen ääniin siedätys on aina tervetullutta.

“Oottekste taas menossa johonkin matsiin?” Saira, ravintoloitsijan tytär, kysyi aidalta.
“Joo, mutta ei se mikään oikea ottelu ole”, Abigail huikkasi ravatessaan Landolla ohi. Ambrose Sebastian löi pallon juuri pois tieltä, ja pakotti heidät ympäri. Ympäri kääntyi tosin myös Dick, joka kuskasi omistajaansa kentän toiseen päätyyn.
“Varmaan ihan hyvä niin”, sanoi leipomon kassatyttö Lottie, ja ihan oikeassa olikin. Abigail oli kuitenkin jo parempi mailan kanssa kuin alkuvuodesta, eikä Lando enää ollut moksiskaan pelivälineistä. Melkein se tuntui jopa tykkäävän hommasta.

Orange Woodissa tosiaan oli poolo-ottelu, ja paikalla jälleen hyvin monenkirjavia ratsuja ratsastajineen. Tiimiväreinä toimivat tutut harmaa ja pinkki, ja Abigail ja Lando tälläytyivät harmaaseen. Landon miehisyys olisi kestänyt kyllä värikkäätkin kamat, mutta oli harmaassa toki tyyliä. Hieman vähemmän tyylikästä oli se, miten älyttömältä järkäleeltä kotona muka niin pieni ja ketterä ori näytti ratsuponien ja nyffien välissä. Jo jalustimia säätäessä oli aika selvää, ettei vaunuheppahaba ehkä ollut ihan samalla viivalla esteponien kanssa, ups.
“Joo, no ei oo ihan shirenhevosii nämä uuet kaverit”, Ambrose Sebastian totesi, kun Abigail pisti asian merkille.
“Oikeastiko?” Abigail pyöräytti vastaukseksi silmiään ja nousi selkään. “Kunhan et ota mitään noloja kuvia. Siitä pitää saada jotain nättiä talteen, eikä aina sitä pihamutaa.”
“Joo joo, älä tyttö hikeenny.”
“En. Hevonen se tässä hikeen pitäisi saada.” Oli Lando sentään yhtä innokkaan oloinen kuin pienemmät kaverinsa.