Kilpailutarina ja kuva (329 s.) – J.
Lando ja ratsastajana Abigail
Villi poolo, synttärijuhlatapahtuma
2.6.2020 Orange Woodissa (tapahtumasivu)
Johan Brittoniasta tällä tahdilla tulisi poolopainotteinen talli. Kevään aikana pallopelit muuttuivat pienempien kärryhevosten ainoaksi “kentällä” (vähiten märällä ylätarhalla) tehtäväksi “ratsastamiseksi” (pidetään jooko lähimpänä vastineena leikkituntia – ei täällä jumalan selän takana ihan hirveästi jaksa valmentautua). Birdie ja Darrie temppuilivat kevään korvalla yhdessä paljon nätimmin kuin Landon kanssa, joten Abigail ja Ambrose hölkkyyttivät niitä kaksin. Landon pariksi päätyi siis välillä Vincent (joka ei tykännyt mistään heiluvasta mailanvastineesta sitten yhtään, eikä halunnut juosta, eikä kääntyä…) ja välillä Dick (joka kyllä halusi juosta, ja tykkäsi pyöriä ja hyöriä, mutta keskittymään se ei vieläkään ole oppinut). Lando itse ei tainnut olla ihan hirveän mielissään epäonnisista pelikavereistaan, mutta ainakin hösellys sai Baxtershillin kyläkadun heppatytöt tallille hurraamaan, ja sellainen ääniin siedätys on aina tervetullutta.
“Oottekste taas menossa johonkin matsiin?” Saira, ravintoloitsijan tytär, kysyi aidalta.
“Joo, mutta ei se mikään oikea ottelu ole”, Abigail huikkasi ravatessaan Landolla ohi. Ambrose Sebastian löi pallon juuri pois tieltä, ja pakotti heidät ympäri. Ympäri kääntyi tosin myös Dick, joka kuskasi omistajaansa kentän toiseen päätyyn.
“Varmaan ihan hyvä niin”, sanoi leipomon kassatyttö Lottie, ja ihan oikeassa olikin. Abigail oli kuitenkin jo parempi mailan kanssa kuin alkuvuodesta, eikä Lando enää ollut moksiskaan pelivälineistä. Melkein se tuntui jopa tykkäävän hommasta.
Orange Woodissa tosiaan oli poolo-ottelu, ja paikalla jälleen hyvin monenkirjavia ratsuja ratsastajineen. Tiimiväreinä toimivat tutut harmaa ja pinkki, ja Abigail ja Lando tälläytyivät harmaaseen. Landon miehisyys olisi kestänyt kyllä värikkäätkin kamat, mutta oli harmaassa toki tyyliä. Hieman vähemmän tyylikästä oli se, miten älyttömältä järkäleeltä kotona muka niin pieni ja ketterä ori näytti ratsuponien ja nyffien välissä. Jo jalustimia säätäessä oli aika selvää, ettei vaunuheppahaba ehkä ollut ihan samalla viivalla esteponien kanssa, ups.
“Joo, no ei oo ihan shirenhevosii nämä uuet kaverit”, Ambrose Sebastian totesi, kun Abigail pisti asian merkille.
“Oikeastiko?” Abigail pyöräytti vastaukseksi silmiään ja nousi selkään. “Kunhan et ota mitään noloja kuvia. Siitä pitää saada jotain nättiä talteen, eikä aina sitä pihamutaa.”
“Joo joo, älä tyttö hikeenny.”
“En. Hevonen se tässä hikeen pitäisi saada.” Oli Lando sentään yhtä innokkaan oloinen kuin pienemmät kaverinsa.
